Olipa kerran talavi ja metri lunta ja traktori ja metsäkärry ja pöllejä kärryssä.
No kuten nokkelimmat jo arvas, niin kiinnihän siinä jäätiin. Tällä kertaa syyllinen oli metrin kokonen mätäs, jonka keskellä oli kanto. Traktori parkkeerattiin nätisti siihen keskelle sillä tapaa, että ykskään rengas ei koskettanut maata. Tämänkaltaista ajotaitua ei taija löytyä lähimailtakaan, mutta meiltäpä löytyy.
Irrottaminen vaatii ihan oman lukunsa. Ei auttanu ihan perinteinen pölli renkaaseen ketjulla -metodi, vaan piti ensin kaivaa renkaittein (kyllä, kaikkien 4 renkaan) alle tilaa, että sinne saatiin ladattua pöllejä pohjalle. Tämän jälkeen takapyöriin kiinnitettiin niin paksut pöllit ketjuilla kuin metästä irtona löyty ja alettiin pikkuhiljaa hivuttaan traktoria taaksepäin. Hitaasti ja ehkä vielä vähän hitaammin se perä alko nouseen kuopista, eturenkaiden ottaessa alle laitettuja pöllejä vasten ja siitä lapottiin vielä pientä pölliä lisää takarenkaitten alle, ettei se tipahtanu uudestaan samaan koloon.
Siitä se hilijalleen tuli pois mistä oli mennytkin ja säästyttiin ihmeen kaupalla minkäänlaisilta vaurioilta. Toki ihtetunto otti osumaa -1000 pistettä ja kotimatka oli hiljanen. Mutta kyllä se nyt jo naurattaa, että ei sitä kaikki saa raktoria kannon nokkaan.