Se oli sellanen lämpimähkö kevätpäivä ja pojat päätti käydä hakemassa pikaseen kuormallisen pöllejä tukkikärryllä. No Jarihan sinne lähti aamuvirkkuna ensimmäisenä ja reilun puolen tunnin päästä tulikin jo soitto, että tulukaapa tänne ja ottakaa samalla se hinauskettinki mukaan. Pikkasen siinä mietittiin että nyt tuli kiinnijäämisen ennätys, mutta toisin kävi.
Nimittäin paikan päällä ei ollutkaan se perinteinen traktori pohojaa myöten kiinni -tilanne vaan se, että ei ole kuin kahenlaisia mettäkärrykuskeja, niitä jotka on kaatanu sen kärryn ja niitä jotka ei vielä ole kaatanu.
Jari oli siis liittynyt tähän ensin mainittuun kerhoon. No siinä tunteroinen koitettiin eri tavoin suoristaa ja pakkohan se oli viimein irrottaa traktorin perästäki ja sitten vetää sivusuunnasta ketjulla tolopilleen.
Kuin ihmeen kaupalla mitään ei hajonnut kuskin hermoja lukuunottamatta.